Työtyytyväisyyden ja hyvinvoinnin tutkiminen ja mittaaminen- hukkaan heitettyjä euroja?

Paljon on tullut viimeisen vuoden aikana oltua tekemisissä erilaisten organisaatioiden ja sen kautta erilaisten ihmisten kanssa. Mikä mahtava rikkaus erilaisuus onkaan, kun sitä vielä osataan hyödyntää optimaalisella tavalla.

Olen saanut olla tuomassa näkyväksi ihmisten erilaisuutta. Kuinka erilaisia ihmisiä motivoi erilaiset asiat. Mitä merkitystä on tarkastella omaa ihmiskäsitystä ja kuinka se näkyy omassa tavassa toimia työntekijänä, esimiehenä, tiimin jäsenenä, johtoryhmän jäsenenä jne. Saanut innostaa ja kannustaa ihmisiä uudenlaisen ajan keskellä uudenlaisen työelämän maailmassa. Siinä muuttuvassa maailmassa, joka monesti koetaan niin kovin pelottavana.

Ihmiskäsityksen ja motivaatioteoreettisuuden kautta ihmisille aukeaa halutessaan aivan toisenlaiset maailmat vuorovaikuttaa. Tässä on myös aivan toinen maailma aukeamassa tavassa saada ulosmitattua ihmisten sisällä oleva potentiaali, joka niin kovin usein tahtoo jäädä piiloon. Monesti myös uudistusten ja ajan muutoksen pelot ovat haasteina ulosmitata oma potentiaali. Tässä on itselläni äärimmäisen suuri intohimo juuri organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen näkökulmasta.

Se miksi tätä asiaa yleensä edes esille nostan, on se, että meillä tutkitaan ja mitataan organisaatioissa vuosittain aivan hirvittävästi kaikenlaisia asioita ja kerätään dataa ja silti monestikaan mikään ei ratkaisevasti muutu. Mistähän se saattaisi johtua? Voisiko se olla, että kysytään loppujen lopuksi ihmisten ja toiminnan kehittämisen näkökulmasta täysin vääriä asioita? Vai onko se myös niin, että emme kyselyissä oikeastaan koskaan mene sen vastauksen taakse, kysymällä esimerkiksi ”Mikä sai sinut vastaamaan näin?” Jos aidosti kysyttäisiin ihmisten motivoitumiseen liittyviä kysymyksiä, myös avointen kysymysten periaatteella, niin saatettaisiin saada aika paljon enemmän merkittävää tietoa organisaation ja johtamisen kehittämisen sekä kehittymisen näkökulmasta.

Ajattelen myös, että dataa kerätessä tyydytään keskiarvojen tuottamiin tuloksiin, kun olisi olennaista keskittyä varianssiin. Miksi jonkun tai joidenkin mielestä jotkut asiat näyttäytyvät sellaisina kuin ne näyttäytyvät? Ja edelleenkin päästä niiden vastausten taakse. Sieltä saattaisi olla tehtävissä merkittäviä löytöjä jopa liiketoiminnan kehittämisen ja tuloksen tekemisen näkökulmasta.

Varianssi ja erilaisten henkilöiden erilaiset näkökulmat eivät tulisi olla kuitattavissa ainoastaan kommentilla; ”No, joukossa nyt on aina joitakin, jolla on joku kivi kengässä”. Tämä on mielestäni äärimmäisen lyhytnäköistä ja, jopa typerää, jos aikoo menestyä yksilönä työelämässä, tiimin jäsenenä, esimiehenä, johtajana tai yrityksen omistajana.

 Mitä, jos keskityttäisiin tähän tulevaisuudessa systemaattisen järjestelmällisesti luomalla sellainen toimintamalli ja -kulttuuri teidän organisaatiossa, että aivan uudet ulottuvuudet hyvinvoinnin, työkykyjohtamisen ja tuloksen tekemisen näkökulmasta, koskettaisi juuri sinun yritystäsi tai organisaatiotasi? Löydä oikeasti ihmisten motivaattorit, tunnista tunteet, niin omasi kuin muidenkin ja opettele johtamaan näitä. Voin luvata, että edessänne on aivan uusi maailma, jossa hyvinvointi ja työkyvyn lisääntyminen organisaatiossa ei ole enää vain strategisia arvopuheita, vaan aitoa konkreettista käyttäytymistä arjessa.

Tästä kaikesta syntyy aidosti hyvinvoiva ja tuloksellinen organisaatio!

Nautinnollista viikkoa ja hyvinvoivempia työyhteisöjä!

Jarkko

Ihmissuhde ja vuorovaikutustaitovalmentaja sekä ratkaisukeskeinen terapeutti  

Vieritä ylös